Kärjistyvässä tilanteessa myös viestintä – niin kriisi- kuin vaikuttajaviestintä eli lobbaus – muuttuvat usein kiihkeäksi. Jopa niin kiihkeäksi, että totuus tahtoo unohtua. Kaikilla pelaajilla ei todellakaan ole aina puhtaat jauhot pusseissaan. Mutta valheellistakin vaikuttamista ja härskiä painostamista vastaan voi puolustautua. Trumppilainen vaikuttajaviestintä on saapunut myös Suomeen.
Vaikka presidentti Mauno Koivistosta ja hänen viestinnästään voi olla aiheellisesti montaa mieltä, eräs hänen viisautensa on ajaton: Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan. Niinpä härskinkin valheellista ja vastapuolta mustamaalaavaa viestintää vastaan voi taistella tehokkaasti, silti eettisesti ja rehellisesti.
Mielikuvissa valheelliseen viestintään turvautuvat esimerkiksi äärilaitojen poliittiset toimijat sekä pahis-aloiksi monen silmissä mielletyt teollisuudenalat, jotka haluavat vain viherpestä toimintaansa tai vähätellä myymiensä tuotteiden terveysvaikutuksia. Mutta asiattomuuksiin syyllistyvät myös ainakin omasta mielestään lähtökohtaisesti “hyvällä asialla” olevat toimijat – ja törkyisiin keinovalikoimiin turvautuvat joskus hämmentävänkin vakiintuneet vaikuttajat ja etujärjestöt. Takavuosikymmeninä törkeyksistä syytettiin paitsi pahoja kansainvälisiä “kapitalistiyrityksiä”, myös ay-liikettä, joka viestinnällisesti välillä astuikin omiin miinoihinsa. Kouluesimerkki oli jo ennen TV-esityksiä hyllytetty SAK:n ahmatti-kapitalisti video. Ammattiyhdistysliikkeen harjoittamasta painostuksesta työpaikoilla kerrotaan myös tarinoita vielä isältä pojalle.
Yleensä häikäilemättömistä toimintaperiaatteista syytetään altavastaajia, jotka eivät muuhun pysty. Mutta erityisesti vahva valta-asema tuo välillä esiin niin ihmisistä, yrityksistä, työmarkkinajärjestöistä ja muista vaikuttajatahoista puolia, joita emme olisi halunneet heistä oppia. Kun ay-liike oli vahvimmillaan ja sen sisällä käytiin hegemonia taistoa Kremlin tukemien kommunistien ja CIA:n tukemien demarien välillä, Suomen lakkotilastot olivat karmeaa luettavaa. Ajan aatetaistoveteraanit muistelevat edelleen taistolaisten mustaa kirjaa, jossa oli lista vähintään vankileireille joutuvista – ellei peräti saunan taakse vietävistä kansanvihollisista. Ja hyvä niin, demokratian vastaisien voimien toimista on hyvä pysyä hereillä, myös tässä päivässä.
Vallankumouksen pelko katosi Neuvostoliiton kaaduttua. Se aiheutti valta-asetelman kääntymisen sekä Suomen sisäpolitiikassa että työmarkkinoilla. Nyt ay-liikettä on verrataan työnantajaleiriläisten ja Etelärantaan kallellaan olevien toimittajien toimesta toistuvasti mafiaan ja Lapuan liikkeeseen – vaikka sen harjoittama lakkoilu ja muu painostus on kovin vähäistä verrattuna takavuosiin. Samoin toistuvat väitteet vuosikymmenestä toiseen, että ay-pomot vain itse elävät herroiksi eivätkä ole kiinnostuneita työtekijöiden edunvalvonnasta. Vertaukset olisivat jopa huvittavia, ellei niillä olisi syvempiä vaikutuksia. Vähintään vuosikymmen jatkunut mustamaalaaminen on onnistunut: yleiset mielialat ja mediaympäristö ovat kovin vihamielisiä työntekijäjärjestöjä kohtaan. Aiemmin vahvaa kritiikkiä saaneet työnantajarjestöt taas ovat vallan ytimessä ja pääsevät rauhassa toteuttamaan haluamiaan työmarkkinauudistuksia ja yksityistämisiä.
Me suomalaiset lehdenlukijat olemme ehkä tottuneet mafia-nimittelyyn, mutta amerikkalainen tekoäly ei. ChatGTP:n Galle-kuvitustoiminta tunnistaa ay-mafian vihapuheeksi ja kieltäytyy kuvittamasta sitä. Ay-liikkeen vertaaminen Lapuan liikkeeseen saa puolestaan historianharrastajan hihittelemään. Olihan väkivaltaisuuksiin ja murhiinkin syyllistynyt demokratian vastainen lapualainen äärioikeistojärjestö paitsi lähellä rahapiirejä ja suurteollisuutta, ja sen johtaja Vihtori Kosola oli erityisen ansioitunut ay-liikkeen vastaisessa lakkojen rikkuritoiminnassa Vientirauha-organisaatiossa.
Tässä tulemmekin viestinnällisesti perusioiden äärelle. Kautta aikain häikäilemättämät toimijat ovat syyttäneet vastapuolta omista synneistään, on sitten kyse Josef Goebbelsista, Stalinista, Putinista tai Trumpista. Vaikka arjen havainnot vaikuttajaviestintätyössä toista todistavat, voi vain toivoa, etteivät trumppilaisten “totuuksien” levittäminen ja painostus ei olisi pysyvä ilmiö suomalaisessa vaikuttajaviestinnässä, saati yritysviestinnässä.
Kuten Sampo Terho kolmannen valtakunnan nousua ja tuhoa kuvaavassa hienossa romaanissaan Staligradin viemärit (WSOY, 2024) kuvaa, klassinen kaava saadan yleisö ehdoitta puolelleen on ensin A) vakuuttaa yleisö, että sillä on asiat huonosti, sitten B) kertoa, ettei syy ole heidän – ja C) lopuksi osoittaa heille syyllinen ongelmiin. Samaa heimouttamisen syyllistämiskaavaa noudattivat jo Marx ja Engels.
Pieni saa sympatiaa, vaikka olisikin piilopahis
Tosiasiassa eettiistä hurskastelua ja jonkinasteista viher/valkopesua tapahtuu joka puolella yhteiskuntaa ja liike-elämää. Ja valheelliseen viestintään voi turvautua jopa hyveellisenä pidetty runokustantamo, ympäristöjärjestö tai yksittäinen kansalainen – vaikkapa mustamaalatun yrityksen entinen työntekijä. Erityisesti yksityishenkilöiden masinoimia syytöksiä vastaan vastaan puolustautuminen on vaikeaa, sillä suuri toimija on yleisön silmissä yleensä automaattisesti se näytelmän konna ja pienempi toimija on uhri. Voimakkaat vastatoimet pienempää toimijaa kohtaan vain vahvistaivaisit epäreiluus-mielikuvaa.
Esimerkiksi kansainvälinen vaikuttajajärjestö saattaa paikallisesti valita kampanjan kohteeksi lähtökohtaisesti nuhteettoman suomalaisyrityksen, joka edustaa samaa toimialaa kuin jossakin muussa maassa väärinkäytöksiin syyllistynyt toimija. Suomalainen yritys valikoituu symboloimaan kansainvälistä pahantekijää. Motiivina voi olla vaikkapa kansainvälisen huomion saaminen ja sitä kautta järjestön rahoituksen turvaaminen. Suomi ja uhriksi valittu yritys ovat näytelmän sivu-uhreja – collateral damage, amerikkalaiselokuvassa sanottaisiin.
Yritystä arvostelevan tai siitä valikoidun kiusallisia tietoja vuotaneen entisen työntekijän kohdalla voi olla myös juridisia syitä vaieta asioista, vaikka ne toisivat uskottavuutta ex-työnantajan puolustukselle. Tällaistenkin tilanteiden varalle on hyvä rakentaa itselleen uskottavuuden, luotettavuuden ja hyvän tahdon kiinanmuuria sekä toimivia mediasuhteita. Tällöin on mahdollista tulla kuulluksi, vaikka vastapuoli esittäisi kuinka kohtuuttomia, valheellisiakin syytöksiä.
Ohessa on 38 ehdotusta lähetysmistavoiksi, kuinka valheisiin perustuvaan vaikuttaviestintään voi vastata ilman, että itse syyllistyy väärän tiedon levittämiseen:
1. Faktoihin perustuva viestintä
Valheellisten väittämien torjuminen alkaa faktojen esiin tuomisesta. Aina kun mahdollista, on tärkeää käyttää riippumattomia, jopa tieteellisiä tutkimuksia ja tarkistettuja tietolähteitä. Tämä osoittaa, että oma argumentaatio perustuu luotettaviin todisteisiin eikä vääristeltyyn tietoon. Jos riippumatonta tutkimusta ei ole saatavilla eikä sen aloittaminen ole esimerkiksi aikaulullisesti mahdollista, niin omakin, mahdollisimman läpinäkyvästi toteutettu selvitys on parempi kuin pelkät löyhät väittämät tai hihasta revityt vertailuluvut.
- Esimerkki: Jos teollisuusalan X lobbausjärjestö väittää, että tiukemmat ympäristösäädökset tuhoavat alan teollisuuden alihankintaketjuineen, rajoituksia puoltava taho voi vedota tieteelliset tutkimuksiin, jotka osoittavat säädösten luovan uusia markkinamahdollisuuksia, investointeja, elinvoimaa, paikallisia verotuloja ja korkean jalostusasteen työpaikkoja esimerkiksi ympäristöystävällisten teknologioiden alalla.
2. Läpinäkyvyys
Kaikkien vaikuttamistoimien, käytettävien tietojen ja tietolähteiden tulisi olla mahdollisimman läpinäkyviä. Esimerkiksi taloudellisten laskelmien tai tutkimustulosten lähteet ja tekijät on tuotava selkeästi esiin, mikä vähentää epäilyksiä manipulaatiosta.
- Esimerkki: Julkistetaan vaikuttamisstrategian vaiheet ja kerrotaan, keiden asiantuntijoiden kanssa on neuvoteltu ja mitkä tutkimukset ovat päätösten taustalla. Jos esimerkiksi väitetään, että alan yksityistäminen tuo taloudellista hyötyä muillekin tahoille kuin toiminnosta jatkossa vastaavalle yksityiselle yritykselle, tulee esittää muutakin argumentaatiota kuin “markkinatalous on hyvä. Se tuo aina XX% lisää tehokkuutta” – siis pikemminkin uskottavia laskelmia julkishallinnon kokonaissäästöistä sekä kansainvälisiä vertaisvertailuja. Vastaavasti vastustettaessa yksityistämistä on osoitettava päätöksen mahdolliset kielteiset vaikutukset esimerkiksi paikallistalouteen, paikkallisyrittämiseen, esittää eritellyt kululaskelmat muutoskustannuksista ja osoittaa kansainvälisiä varoittavia esimerkkejä.
3. Faktantarkistusta tukevat organisaatiot
Valheellisten väitteiden oikaiseminen on tärkeä osa rehellistä, puhtain asein käytävää viestintää. Suomessa ei varsinaisesti ole faktojen tarkistamiseen erikoistuneita organisaatiota, jollei Faktabaari.fi-sivustoa oteta huomioon. Sieltä voi pyytää faktantarkistusta. Toinen vaihtoehto on ajatushautomot tai esimerkiksi Kravatin yhteydessä toimiva Faktantarkastamo. (ks. kohta 13)
Usein media voi toimia – ainakin teoriassa – myös jonkinlaisena tietojen tasapuolisena tarkistajana. Mutta esimerkiksi tutkivan journalismin vähyydestä ja suuren yleisön mielenkiintoa mukailevista aihevalinnoista johtuen tähän apuun ei voi luottaa. Faktantarkistajat ja media voivat kuitenkin osoittaa vastapuolen väitteet valheellisiksi.
Mediassa usein hyvä tarina voittaa tylsän totuuden, ilman että toimittaja tieten tahtoen uskoisi valheellisiin argumentteihin. Ja nämä tarinat sitten välittyvät toisiin medioihin. Kiireinen toimittaja usein uskoo juttuarkistoista löytyvään aiempaan artikkeliin, vaikka se asiantuntijan silmissä olisi hyvinkin yksisilmäinen tai jopa kuutamolla olennaisista asioista. Siksi on vaarallista, jos toinen osapuoli pystyy esimerkiksi valheellisilla väittämillään leimaamaan toisen osapuolen näytelmän konnaksi. Tilanteen kääntäminen toisinpäin, siis siten, että mustamaalaaja valehtelunsa motiiveineen todella paljastuisi, voi olla vaikeaa – jollei lähes mahdotonta.
- Esimerkki: Jos viestintäkampanjaa vastaan esitetään vääristynyttä informaatiota, sitä paljastavaa vasta-argumentaatiota voidaan tarjota riippumattomalle taholle, kuten mediatoimitukselle, erityisasiantuntijalle, tutkimuslaitokselle, yliopistotutkimukseen tai edellä mainitulle Faktabaarille, joka arvioi väitteiden todenperäisyyden. Ongelmana esimerkiksi tutkimushankkeissa on niiden rahoitus ja hidas aikataulu. Rahoittamalla tutkimus itse, tekee käytännössä tilaustutkimusta, jonka uskottavuus riippumatonta tutkimusta vähäisempi. Tosin yliopisto-nimikkeen avulla voi valitettavasti nykyään ilmeisimmin tilata suorastaan kiusallisen yksipuolista, lähtökohdistaan valheellista tilaustutkimusta.Valheista jää kuitenkin yleensä lopulta kiinni. Tosin se voi olla myöhäistä, jos valheellisesti argumentoitu osapuoli saa läpi haluamansa lainsäädännön. Vedätykseen perustuviin tutkimusprojekteihin osallistuneita tutkijoita käy jopa sääliksi. Valheellisiin hankkeisiin osallistuminen voi varjostaa heidän loppu-uriaan. Mutta jos rahoitettu tilaustutkimus noudattaa lähdeavoimuutta ja se on vertaisarvioitu, sen johtopäätökset ovat muidenkin verifioitavissa.
4. Keskustelun ja vuoropuhelun korostaminen
On tärkeää luoda tilaa avoimelle ja rehelliselle keskustelulle, jossa kuunnellaan myös vastapuolen argumentteja. Väärän tiedon levittäjien onnistunut haastaminen perustuu siihen, että otetaan huomioon heidän huolenaiheensa, mutta vastataan niihin rakentavasti ja rehellisesti. Tässä hyvissä ajoin rakennetut verkostot ja jonkinlaiset liittoumat ovat korvaamattomia.
- Esimerkki: Kainuussa jokisimpukkatuhoon johtanut metsätyömaa johti lopulta siihen, että aluksi viestännässään kompastellut metsäjätti julisti ottavansa jatkossa simpukkakysymyksen todella hyvin huomioon ja toi julki tiukat uudet ympäristöohjeistukset. Toisaalta metsänomistajat katsoivat tulleensa ministeritason puuttumiseen johtaneessa prosessissa kokonaan ohitetuksi. Uudet rajoitukset kun rajasivat laajoja metsäaloja pois hakkuista – ilman kompensaatiota metsänomistajille.
5. Oikaisuprosessi
Jos väärää tietoa leviää, on tärkeää reagoida nopeasti ja oikaista se selkeästi. Tiedon oikaisu tulisi toteuttaa ilman hyökkäyksiä tai tunteisiin vetoavia ylilyöntejä, vaan keskittyen selkeisiin faktoihin. Tuolloin ei tule laajentaa kriisiä esittämällä uusia, mahdollisesti kiistanalaisia väitteitä. Valheellisen väittämän alasampuminen olisi tärkeää tehdä samassa foorumissa, missä itse valhekin on esitetty. Tämä ei toki aina ole mahdollista. Silloin täytyy yrittää löytää toinen foorumi mahdollisimman lähellä alkuperäistä.
Jos vääristynyt ja vahingollinen tieto on julkaistu mediassa, sen taustalla voi hyvin olla mustamaalaavan tahon aktiivinen suora tai epäsuora toiminta. Mediassa on omat, osin sananvapauslaisssa ja osin Journalistin ohjeissa määrätyt tasapuolisuusohjeistukset ja säädökset. Kuten STT omissa ohjeistuksissaan kirjoittaa, sananvapauslain mukaan henkilöllä, yhteisöllä, säätiöllä tai viranomaisella on oikeus saada itseään tai toimintaansa koskeva virhe oikaistua, jollei se ole ”ilmeisen tarpeetonta” virheen vähäisyyden vuoksi. Vastineeseen puolestaan on oikeus vain henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa julkaistun viestin loukkaavan itseään. Toisen puolesta loukkaantuminen ei siis luo vastineoikeutta. Oma tunne loukatuksi tulemisesta ei siis riitä.
Organisaatioilla ei siis ole lain mukaan ole vastineoikeutta. Journalistin ohjeet antavat oikeuden omaan kannanottoon myös organisaatioille. Journalistin ohjeiden mukaan jälkikäteinen kuuleminen voidaan hoitaa myös haastattelemalla kritiikin kohdetta jatkojutussa, Journalisti-lehti vinkkaa. Esimerkiksi Yleisradion verkkosivuilla on seikkaperäiset ohjeet oikaisu- tai vastinepyyntöjen lähettämisestä, ja oikaisukäytännöistään avautuu myös Kauppalehti. Usein keinovalikoimaan jää vain mielipidekirjoituksen kirjoittaminen, jonka julkaistuksi pääseminenkään ei ole aina helppoa, kuten Helsingin Sanomat omassa mielipidekirjoitus-ohjeistuksessaan muistuttaa.
- Esimerkki: Jos vastapuoli väittää ilman todisteita, että uusi teknologia on vaarallista, oikaisussa tulisi selkeästi ja rauhallisesti esittää tieteelliset todisteet teknologian turvallisuudesta ilman henkilökohtaisia hyökkäyksiä tai motiivien spekulointeja. Toisaalta eri mediat ovat maailmankatsomuksellisesti erilaisia. Esimerkiksi metsäkysymyksissä ympäristöasiat saavat merkittävästi huomiota YLE:llä ja Helsingin Sanomissa. Vastavuoroisesti metsäteollisuuden näkemyksiin ei niissä tunnu löytyvän samalla tapaa ymmärrystä. Jos Kauppalehti ja Talouselämä vastaavan aiheen noteeraavat, niiden lähestymistapa on lähtökohtaisesti teollisuuden näkemyksen puolella. Kolmannen osapuolen, maanomistajien, äänitorvena toimivat taas Maaseudun Tulevaisuus ja Metsälehti.
6. Kriisiviestintästrategia
Viestintä voi muuttua nopeaksi ja aggressiiviseksi tilanteen kärjistyessä, joten on tärkeää varautua ennakkoon. Hyvin suunniteltu kriisiviestintästrategia voi auttaa reagoimaan valheellisiin väitteisiin viipymättä. Strategian tulisi sisältää selkeät toimintamallit, joissa määritellään, kuka vastaa oikaisusta ja millaisella sävyllä viesti toimitetaan.
- Esimerkki: Jos väärä tieto leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa, viestintätiimi voi julkaista nopean, faktapohjaisen vastineen sekä samanaikaisesti valmistella kattavamman selvityksen, joka voidaan jakaa medialle ja päätöksentekijöille. Näin ainakin pyritään estämään väärän tiedon pohjalta tehdyn uutisoinnin pitkittyminen ja varmistemaan, että tasapuoliset faktat pysyvät ovat ainakin esillä keskustelussa.
7. Koulutus ja asiantuntijakonsultointi
Vaikuttajaviestintää tekevillä organisaatioilla ja yksilöillä tulisi olla koulutusta siitä, miten vastata valheelliseen tietoon ja miten tunnistaa manipulaatio tai mustamaalaus – ja kyky reagoida siihen. Konsultointi asiantuntijoiden kanssa auttaa rakentamaan faktapohjaista ja eettistä vaikuttajaviestintää.
- Esimerkki: Varsinaisen viestintäkoulutuksen ja kriisiviestintävarautumisen lisäksi oman viestin pohjaamista tutkittuun tietoon tuo turvaa kriistilainteita varten. Yhteistyö tieteen ja tutkimuksen ammattilaisten, kuten yliopistojen ja ajatushautomoiden kanssa, vahvistaa viestin uskottavuutta. Asiantuntijoiden tarjoamat analyysit voivat toimia luotettavina lähteinä, joita vaikuttajaviestinnässä käytetään. Yksi strategia on kouluttaa myös ulkoisia kohderyhmiä, kuten mielipidevaikuttajia, asiantuntijoita ja toimittajie. Usempi toimiala kursittaa vaikuttajia ja toimittajia maanpuolustuskurssien tapaisella formaatilla, esim. Metsäakatemiassa ja Energia-akatemissa.
8. Verkostojen vahvistaminen
Vaikuttajaviestintä on usein kollektiivista toimintaa, jossa monilla tahoilla on yhteinen tavoite. Rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja muiden sidosryhmien kanssa voidaan edistää luotettavaa viestintää ja vahvistaa viestin vaikutusta. Verkostojen avulla voidaan myös torjua vastapuolen valheellisia väitteitä laajemman rintaman voimin (ks. kohta 7). Tämä tarkoittaa jatkuvaa aktiivista osallistumista alan ja sen lähellä oleviin tapahtumiin, niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Se tarkoittaa henkilökohtaisia kohtaamisia, vieraspuhujien kutsumisia omiin tilaisuuksiin ja viestintäsisältöihin – ja jatkuvaa, aktiivista sosiaalista kanssakäymistä sekä oman asiantuntemuksen esilläpitoa ja vahvistamista.
Antamalla saa. Kun tuo ja tarjoaa omaa asiantuntemustaan muiden avuksi, sitä voi myös saada omaan vaikutuspiiriinsä.
9. Pitkän aikavälin ajattelu
Vaikuttajaviestinnässä on tärkeää keskittyä pitkän aikavälin tavoitteisiin, ei vain hetkellisiin voittoihin. Valheellisiin väitteisiin keskittyvä kampanja saattaa tuoda väliaikaisia hyötyjä, mutta se voi tuhota uskottavuuden ja suhteet päätöksentekijöihin pitkällä aikavälillä. Faktoihin ja eettisyyteen perustuva vaikuttaminen, vaikka se ei tuottaisikaan välittömiä tuloksia, rakentaa pohjaa kestävälle vaikuttamiselle ja luottamuksen säilyttämiselle. Tässäkin yhteisen edun ajattelu ja esilletuominen luo pohjaa pitkäaiselle vaikuttavuudelle.
- Esimerkki: Sen sijaan, että keskitytään vain yksittäisen lain tai säädöksen muuttamiseen, pyritään rakentamaan luotettavaa itsestä asiantuntijaprofiilia, jonka näkemyksiä kuullaan myös tulevissa hankkeissa, lainsäädäntöprosesseissa ja päätöksenteossa.
10. Tunteiden hallinta viestinnässä
Politiikan ja vaikuttaviestinnän maailma on täynnä tunteita, ja vastapuolen hyökkäykset voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. On tärkeää, että vastataan rauhallisesti ja faktapohjaisesti, vaikka tilanne saattaisi provosoida tunnepitoisia reaktioita. Tunnepitoisen ärhäkkä viestintä voi saada oman viestin vaikuttamaan epäuskottavalta ja herkästi johdattaa keskustelua harhapoluille. Toisaalta vaikuttavimmat viestit perustuvat miltei aina tunteeseen.
- Esimerkki: Jos vastapuoli hyökkää henkilökohtaisuuksiin, pysytään itse tiukasti faktassa ja vältetään tunteisiin perustuvia ylilyöntejä. Tämä antaa yleisölle ja päätöksentekijöille kuvan ammattimaisesta ja luotettavasta toimijasta, joka ei sorru provokaatioon.
11. Yhteistyö median kanssa
37. Eettiset säännöt ja itsesääntely
Vaikuttajajärjestöjen ja muiden toimijoiden tulisi sitoutua eettisiin sääntöihin ja itsesääntelyyn. Tässä Suomessa on edistytty, muun muassa Avoimuusrekisterin ansiosta. Rekisteri kerää tietoa ja raportoi valtiotason vaikuttamistyöstä. Myös viestinnänalan järjestö Procom on jo jonkin aikaa korostanut avoimuuden lisäämistä erityisesti vaikuttajaviestinnässä, lobbauksessa. Mutta seuraako sääntöjen rikkomisesta sanktioita? Valtiontalouden tarkastusvirasto voi kyllä määrätä sääntöjen noudattamattajättämisestä kehotuksen tehostamiseksi uhkasakon.
- Esimerkki: Lobbausjärjestöt ja viestintäyritykset voisivat allekirjoittaa sitoumuksia, joissa ne sitoutuisivat eettiseen toimintaan ja faktapohjaiseen vaikuttamiseen. Jos sääntöjä rikotaan, siitä voisi seurata maineen menetys tai erottaminen järjestöistä, hieman samaan tapaan kuin Asianajoliitolla on lakisääntelyn rinnalla omat, hyvää asianajotapaa koskevat ohjeensa.
38. Jälkiseuranta ja analyysi
Kun kampanja on käynnissä tai valheellisia väitteitä on vastustettu, on tärkeää seurata ja analysoida tuloksia. Jälkiseuranta auttaa ymmärtämään, mikä strategia toimi parhaiten ja missä on vielä parantamisen varaa. Se myös antaa mahdollisuuden tarvittaessa oikaista viestintää ja reagoida uusiin valheellisiin väittämiin. Tarvittaessa tulee esimerkiksi kerrata ja simuloida kriisiviestintää.
- Esimerkki: Kun vaikuttamiskampanja päättyy, voidaan kerätä palautetta siitä, miten viestintä on otettu vastaan ja millaisia tuloksia on saavutettu. Tämä voi sisältää media-analyysia, sosiaalisen median seuraamista ja palautteen keräämistä suoraan päätöksentekijöiltä ja muilta viiteryhmiltä. Näin voidaan valmistautua entistä paremmin seuraaviin tilanteisiin ja hienosäätää viestintästrategiaa.
Valheelliseen ja vihamieliseen viestintään vastaaminen vaatii johdonmukaista ja strategista lähestymistapaa. Läpinäkyvyyden, faktojen ja eettisyyden varaan rakentuva toiminta ei ainoastaan torju valheellisia väitteitä, vaan vahvistaa luottamusta ja uskottavuutta pitkällä aikavälillä. Näin voidaan varmistaa, että oma viesti pysyy keskustelun keskiössä ja että päätöksentekijät saavat oikeaa, perusteltua tietoa päätöstensä tueksi.
Lue lisää:
- Helsingin yliopisto: Kohti avoimempaa lobbausta: Lobbauksen nykytila Suomessa valtiollisella tasolla
- Oikeusministeriö: Avoimuusrekisteri – Opas